perjantai 20. huhtikuuta 2018

Miten tähän on päädytty?

Tämän vuoden alkupuolelle asti kotiin ja asumiseen ja oman uuden, paremmin perheemme tarpeita vastaavan kodin etsintään on kuulunut Etuoven aktiivista seurantaa ja asuntojen myynti-ilmoitusten lukemista, asuntonäytöissä käymistä ja autoajeluita potentiaalisilla seuduilla.

Vastaan on tullut monenlaisia kohteita, joissa kuitenkin aina jokin asia on ollut pielessä meidän perheen tarpeisiin verrattuna. On ollut loistavalla sijainnilla vanha 1-tasoinen omakotitalo, jossa haisi mummolalta ja alla olevassa maakellarissa oli iso vesilammikko pohjalla, ihana uusi, valoisa, kohtuu hyvällä pohjaratkaisulla ja päättyvän tien päässä puistoon rajoittuvalla tntilla oleva uusi omakotitalo, joka kuitenkin tuntui olevan liian kaukana tai ainakin meille tuntemattomammalla alueella.

Omat kriteerini, joita olen sijainnille asettanut ovat, että haluan asua niin, että lähikauppaan on kävelymatka, löytyy katuvalot ja julkinen (tiheä) liikenne läheltä ja arkipäivän liikkuminen onnistuu myös vaunuilla. Lisäksi molemmat käymme nykyisestä asunnostamme 30min ajomatkan sisällä töissä, ja tietysti eri suuntiin. Ihanaa olisi, jos pystyisimme asumaan lähellä nykyisen asuinpaikan läheisyyteen muodostuneita turvaverkkojamme. Tiedän kyllä, että näitä kaikki ei välttämättä saa samaan pakettiin. Aika näyttää, tarvitseeko jostain kriteeristä joustaa.

Miksi sitten haluamme muuttaa?

Viihdymme nykyisesssäkin asunnossa, varsinkin sijainti on hyvä, myös asunto on uudehko, valoisa, tilava ja huoneet hyvän kokoiset ja ihana valokatettu terassi etelään päin. Mutta paremminkin voisi olla: innokkaina kokkaajina keittiö voisi olla toimivampi ja hieman erilainen (nyt sieltä ruokapöydälle kuljetaan ahtaan sumpun kautta) ja liesituuletin on lähinnä koriste. Kuraisina ja loskaisina vuodenaikoina kuraeteinen olisi korvaamaton (ja varsinkin, jos lasten lisäksi olisi vielä koira) ettei kuravaatteita tarvitsis kuljettaa yläkertaan asti pesulle ja kuivumaan. Ja myös se 1-tasoisuus olisi kiva, niin lasten leikkien vahtiminen olisi helpompaa. Samoin arjen pyörittämistä helpottaisi oikea kodinhoitohuone. Lattiankin vaihtaisin nykyisestä villasukkia kuluttavasta laminaatista muuhun lämpimämpään materiaaliin. Oma, turvallinen ja suojaisa piha olisi pienten lasten (ja koiran) kanssa käytännöllinen. Sekä omakotitalon rauha: seinän takaa ei kuulu ääniä eikä tarvitse miettiä voiko naapurien takia imuroida keskellä yötä.

Toki etujen vastapainona mietityttää, miten omakotitalon ja pihan hoito sujuisi, millainen tuleva asuinympäristö olisi ja miten sinne kotiutuisi. Millaiseen päiväkotiin ja kouluun lapset aikanaan päätyisivät ja olisiko itsellä pitkä työmatka.

Tympääntyneenä vanhojen, 80-luvun omakotitalojen yllätyksiin, pieniin ja pimeisiin huoneisiin ja isoon remontintarpeeseen olemmekin nyt laajentaneet etsintää myytävistä (uusista ja vanhoista) omakotitaloista myynnissä oleviin tontteihin ja aloitettu tutustumaan talopakettitoimittajien valikomaan. Samalla yritetään koko ajan paremmin hahmottaa, mitkä kriteerit meille on asumisessa ne kaikkein tärkeimmät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti